Kasperin uhma on nyt villeimmillaan - tai siis ainakin tahan saakka tulleet uhmikset - mutta kuten kaikki tuntuu sanovan, se kuuluu ikaan... ja menee ohi - sita paivaa odotellessa...Eilen kaytiin Motat museossa ja meilla oli kaikesta kinastelusta huolimatta ihan kiva paiva! Emppu lumppari rakastui paloautoon, mika on jo aste ylemmas punaisesta polynimuristamme :)
Ja Kasper tykkasi olla vanhassa veturissa, ratikassa seka tutkailla vanhoja autoja - voi kun Pabba olisi ollut mukana, sekin olis varmaan taas tykannyt.
K on muutenkin kysellyt kovasti etta joskos me voitais illalla menna Nanalaan, jos vaikka Daddy ajais toitten jalkeen sinne kylaan kun on ikava.
Voi toista - vuosi on viela aika pitka aika!
Aiti sai kanssa vahan ommeltua, ja melkein rauhassa, Emi tykkasi niin kovasti kanssa istua poydan alla ja painaa polkimesta :)
Taalla siis kaikki hyvin, viileaa, sateista ja tuulista mutta ah niin paljon haleja, suukkoja, lukuhetkia viltin alla, ihania aamuhetkia ennen kuutta kun lapset tulee monkimaan meidan sankyyn.... ja tanaan pitaisi viela paistaa iltapaivalla aurinkokin! - Ah tata eloa!
ps. ja eilen kuulin ilo uutisia yllatys vauvasta - joten nyt kaikki keskeneraiset ompelutyot valmiiksi jotta voin alkaa ahertaa lampoisia ihanuuksia 6 viikon paasta syntyvalle pikku prinsessalle - elo voi todellakin olla yllatyksellista seka mahtavaa - ja vaikka valilla tuntuukin ettei asioiden tarkoistusta ymmarra ja kaikki kaatuu paalle, ne kummasti selviaa kun vahan odottaa!
No comments:
Post a Comment