Kia Ora, vihdoinkin ollaan taas terveita, tai no Daddy on viela vahan kipee, mutta Kasper ja aippa on aika normaali tiloissa.
Meilla olikin tosi rankat viimeset 2 viikkoa, ollaan karsitty korvatulehduksesta, silmatulehduksesta, vatsataudista, yskasta, nuhasta ja rokotuksen jalkitautina nappyloista, ja tassa oli vain Kasperin oireet, aiti sai myos vatsataudin ja flunssan seka Daddylla on nyt ihan keuhkotautisen yska ja poskiontelotulehdus... eli meilla sairastettiin kerralla koko vuoden edesta!
Tassa ohessa ollaan ehditty pelastaa kissan purema pikkuruinen sorsan poikanen lintusairaalaan, sita olikin sitten aikasta vaikeeta aidin saada laatikkoon niin etta emo sorsa ei purassut aiskaa... naapureilla riitti nauramista...
Sitten Kasper on oppinut sanomaan mita lehma, kana, kukko ja lehma sanoo, ja hyvin ylpeana ja kovaa ja korkeelta naita aania meilta kuuluukin sitten harvase minuutti :)
Ollaan leivottu pipareita kun aidin tekee niita kovasti jostain ihme syysta mieli, ja mikas siina Kasper tykkaa niin kovasti auttaa keittiossa ja iso apu se onkin!
K on myoskin oppinut siirtamaan ruokapoydan tuolin pois poydan alta niin etta se paasee kiipeamaan ja hakemaan omppuja hedelmakulhosta ihan ite, mika tarkottaa sita etta meidan ompuissa on melkein jokaisessa pieni pala poissa... niin ja na-naa-na raikuu meilla kanssa eli banana on opittu sanomaan myoskin.
Australian isoisoaiti nukkui pois talla viikolla, kunnioitettavassa 94 vuoden iassa, ja sita ollaan surtu, mutta ollaan myos kuunneltu ja kyselty Daddylta tarinoita ja muistoja hanesta, joten ollaan saatu nauraa ja hymyilla isoisoaidin seikkailuille, han oli kotoisin Kanadasta, joten retkia ja tarinoita riittaa viela pitkaksi aikaa, kunhan Daddy vaan muistaisi niita enemman...
Tanaan me lahdettiin joukolla (Eranan, Leican ja Hazen seka Matt'n ja sen tyttoystavan kanssa) juhlimaan Diwalia Aucklannin keskustaan, se on Intialaisten valon juhla ja syotiin currya seka juotiin ihanaa teeta seka ylimakeita jalkiruokapaloja, Kasper tykkasi musiikista niin etta taputti kovasti ja kesti ihmeen hyvin sen valtavan ihmismaaran joka meidan ymparilla oli, aitilta meinasi menna hermot mutta poju jaksoi loistavasti! Nyt yritetaan etsia jostain sellaista selkareppua Daddylle johon Kasperkin mahtuisi, ois niin paljon helpompi liikkua festareilla ilman rattaita!
Taalla siis kaikki hyvin, pikku tytto kasvaa aitin masussa kovaa vauhtia ja potkii jo niin lujaa etta Daddykin tuntee ja nakee potkut!
Nyt taytyykin lahtea aitin ottamaan kakkupohjaa pois uunista - saas naha millanen mansikka kakku me saadaan aikaiseksi Kasperin paivaksi... ihan itteekin jannittaa.
Kovasti haleja.
No comments:
Post a Comment