Olen miettinyt Suomea aika paljon viimeaikoina. Sita millaiselta sinne muutto tulee tuntumaan, miten Andrew sopeutuu ja ennen kaikkea miten lapset tulevat sopeutumaan... ja tietysti sita mita kaikkea me haluttaisi/tarvittaisi mukaan jotta lapsille pysyy mielessa heidan synnyinmaansa seka miten kasvatamme sita kuvaa Aotearoasta heidan kasvaessaan. Listaa on jo kertynyt aidin paassa paljon, ehka liiankin paljon, mutta ehka osa niista tavaroista on paniikin omaista pelkoa... onneksi listoilla on tapana muuttua ja rahallisesti saamme niista vain osan mukaan matkalaukkuun. Ja toisaalta muistot ne on parhaimpia - toivottavasti vaan Emilian ja Kasperin pienet paat jaksaa muistaa asioita ja tapahtumia taalta Pitkan Valkoisen Pilven maasta.
Mietin useasti; kumpi on muuttunut enemman, mina vai Suomi?Kun palasin takaisin viime Suomen retkelta huomasin ensimmaisen asian taalla toisin: ihmiset huomioivat toisensa. Se tarkoittaa katseita, ehka pienta hymya, sanoja. Jokainen haluaa varmasti tulla huomatuksi, huomioiduksi.
Minusta toisten huomioiminen, huomioonottaminen on ihan perusasia kun kerran yhdessa elellaan taalla maapallolla. Se alkaa esimerkiksi niin että sanotaan (aaneen) ihmiselle (vaikkei tata tunneta) etta anteeksi. Tai kysytaan tarvitaanko apua (vaikkei se olisikaan minun ongelmani). Ja hymyillakin sopii. Ei se ole idioottimaisuuden merkki. Suomalaiset ovat usein niin kamalan cool etta ihan selkapiita raapii.
Mutta toivottavasti tama on jo osin muuttunut, onhan siita pitka aika kun siella viimeksi asuttiin, ihmiset matkustavat enemman ja ehka sinne on muuttanutkin enemman ulkomaalaisia ja nain ollen asiat ovat nykyaan jo toisin, edes hieman.
Niita ihania asioita joita odotan oikein sukat pyorien jaloissa ovat: ajan vietto Nanan ja Pabban, Enun ja Annan seka Ainomuumin ja Annimuumin ja kaikkien muidenkin sukulaisten ja ystavien kanssa. Tutustuminen lapsiin uudestaan - niihin jotka tuntee entuudestaan mutta ovat kasvaneet jo niin isoiksi, seka niihin toisiin joihin ei viela ole ollut onni tutustua. Suomalainen ruoka - ah ruisleipaa joka paiva! Karjalanpiirakat, punajuurisalaatti, Valion maito, kermaviilileivonnaiset... Saunominen yhdessa perheen kanssa. Lumen narina kenkien alla kylmana talvipaivana. Lumienkelten teko ja opettaminen lapsille. Kylmat ja lumiset joulut. Lampimat valoisat kesayot. Radion kuuntelua Suomeksi. Kangaspuut....
Nyt pitaa vain pysahtya ja nauttia juuri tasta hetkesta juuri tanaan - ja jatkaa unelmointia Suomesta hieman tuonnenpana, onhan siihen viela vuosi kun lahdetaan ja paljon paljon paljon ennattaa tapahtua ennen sita - toivottavasti oikein paljon ihania hetkia meidan pikku perheen kanssa.
Peace and Love
Aiti xxx
No comments:
Post a Comment